Poistoilmalämmön talteenotto

Kiinteistössä on oltava vesikiertoinen lämmönjako ja koneellinen poistoilmanvaihto.

Tämä pitää arvioida kohdekohtaisesti tekemällä arviolaskelmia ja sen jälkeen tehdä päätös siitä onko kohteen säästöpotentiaali riittävä tilaajalle.
Yleisesti kannattavimmat energiansäästöhankkeet ovat sellaisissa kiinteistössä jossa kulutus on suuri. Toisaalta lämmitysenergian hinta nousee tulevaisuudessakin jolloin pienempiinkin kiinteistöihin kannattaa asentaa lämmön talteenotto.

Teknisesti lämmön talteenotto järjestelmä voidaan toteuttaa, vaikka taloyhtiö koostuisi useammasta kerrostalosta ja lämmönjakohuone sijaitsee niistä vain yhdessä. Poistopuhallin tai -puhaltimet voivat sijaita niin vesikatolla, puhallinhuoneessa kuin ullakollakin.

Heti alkuvaiheessa on hyvä ottaa yhteys isännöitsijään ja alkaa kartoittamaan kiinteistön olemassa oleva tekninen dokumentaatio. Tämä auttaa huomattavasti tulevia askeleita hankkeessa.
Kannattaa ottaa yhteys kiinteistöliittoon mistä saa tukea ja neuvoa tällaisten hankkeiden läpiviemiseen.
Heiltä saa myös hyvää tietoa eri urakkamuodoista, valvonnasta ja muita käytännön esimerkkejä.

Lämmön talteenottojärjestelmää on syytä käsitellä kuin yhtä laitetta, sehän yhdistää eri lämmönlähteitä, lämmönjaon, käyttöveden ja ilmanvaihdon. Siispä on tärkeä ymmärtää että tällaisen kokonaisuuden hallinta vaatii tuekseen myös ohjausjärjestelmän. On tärkeää löytää järjestelmätoimittaja joka pystyy tällaisen laitteen toimittamaan, järjestelmätoimittaja kantaa silloin vastuun valmistamastaan laitteesta. Mikäli lämmön talteenottojärjestelmää yritetään koota eri laitteista ilman ohjausjärjestelmää tulee lopputuloksesta sekava ja vastuut jakaantuvat.

Jos kiinteistössä on kaukolämpö, pitää energiayhtiöön olla ajoissa yhteydessä. Silloin he voivat opastaa ja kertoa mitä vaatimuksia kaukolämpötekniikalla on kiinteistön lämmityksessä. Yleisesti ottaen energiayhtiöt suhtautuvat talteenottoihin positiivisesti kunhan ne ovat hyvin toteutettuja sekä määräysten mukaisia.

Ilmanvaihdon vuosihyötysuhteen ja SFP-lukujen arvoilla pystytään tehokkaasti vertailemaan eri ratkaisuja.
Nämä menetelmät ovat standardeja ja niiden laskentatavat on määritelty rakentamismääräyskokoelmissa.
LTO –järjestelmässä on monia sähkö kuluttavia komponentteja ja niiden kulutus tulisi olla mahdollisimman pieni suhteessa tuotettuun lämmitysenergian määrään.

Elinkaarikustannukset ovat suuressa roolissa lämmöntalteenotossa. Väärillä mitoituksilla ja komponenttivalinnoilla voidaan aiheuttaa suuria kustannuksia tulevaisuudessa. Järjestelmissä käytetään kiertovesipumppuja, puhaltimia ja muita sähköä kuluttavia laitteita. Näissä on siis huomioitava mahdollisimman optimaalinen energiatehokkuus. Mikäli näitä ei huomioida voivat vuosikustannukset olla jopa tuhansia euroja suuremmat. Järjestelmätoimittajalta kannattaa pyytää elinkaarilaskelma joka perustuu todelliseen laitedataan.

Järjestelmävalintaa tehdessä on hyvä muistaa laajennettavuus, päivitysmahdollisuudet ja varmistaa varaosien saatavuus. Mikäli järjestelmän suunnitteluvaiheessa näihin asioihin ei ole panostettu, voi se aiheuttaa jo laitteiston ensimmäisinä vuosina suuria kustannuksia tilaajalle. Laitteiston elinikään vaikuttavat myös tuotekehityksessä tehdyt ratkaisut, komponenttien elinkaari, käytetäänkö paljon erilaisia komponentteja ja onko niitä tai korvaavia saatavilla tulevaisuudessa. Kannattaa tutustua huolellisesti toimittajiin jotka ovat mukana hankkeessa.

Säästölaskelmat perustuvat asiakkailta saamiin lähtötietoihin, näihin kannattaa panostaa ja kerätä mahdollisimman laaja materiaali. Lähtötietojen perusteella järjestelmätoimittajat suorittavat arviolaskelmia. Näiden pitää perustua laitteiden todellisiin suoritusarvoihin ja kiinteistön kulutusarvoihin. Lisäksi laskenta pitää perustua pysyvyystaulukoihin ja ilmastovyöhykkeisiin mihin Suomi on jaettu. Pelkästään lämpöpumpun tuottolaskelma ei yleensä ole paikkaansa pitävä koska järjestelmän tuottoon vaikuttaa hyvin moni asia. LTO -kennoston tehokkuus, painehäviöt, lämmönjako, automaation toiminta jne.

Järjestelmätoimittaja suunnittelee talteenottolaitteen ja vastaa sen dokumentaatiosta jonka avulla suunnittelijat voivat tehdä suunnitelman kohdekiinteistöön. LVI- ja sähkösuunnittelija vastaa myös urakka-asiakirjoista, lupapapereista ja hoitavat kommunikaation rakennusvalvonnan kanssa.

Perinteinen laitetoimittaja toimittaa laitteita isompaan järjestelmään esim. kiertovesipumppu, kaukolämpökeskus tai lämpöpumppu. Laitetoimittaja mitoittaa tarjoaa laitteen ja toimittaa laitteen dokumentit hankkeen tekijöille. Laitetoimittaja vastaa laitteen toimivuudesta mutta ei sen ympärillä olevasta kokonaisuudesta tai sen mitoituksesta. Esimerkiksi lämpöpumpputoimittaja tietää oman laitteensa toiminnan mutta ei sitä miten koko järjestelmä toimii ja miten sitä ohjataan. Laitetoimittaja osallistuu yleensä hankkeeseen tarjouskyselyvaiheessa kun kohdekiinteistöön on suunniteltu tarvittava kokonaisuus.
Laitetoimittaja saattaa toimittaa myös suuren osan komponenteista, esim. lämpöpumpun ja kaukolämpökeskuksen mutta loppu jää urakoitsijan ja suunnittelijan kontolle. Koko järjestelmän toiminta, takuuasiat ja vastuut saattavat olla hallitsemattomia näin toimittaessa.

Tätä kuulee usein ja onhan se totta että jos lämpöpumpulla jäähdytetään poistoilmaa ja saadaan lämpöä siirrettyä kiinteistöön niin sitä voidaan kutsua talteenotoksi. On kuitenkin suuri ero siinä miten paljon saadaan lämpöä talteen, millä hinnalla ja miten sitä hallinnoidaan kokonaisuudessa. Jos järjestelmää ei ole suunniteltu kokonaisuutena ja huomioitu kaikki osatekijät niin saatava säästö saattaa olla huomattavasti pienempi.

Toimittajavalintaa tehdessä kannattaa varmistaa että siihen löytyy tarvittavat resurssit ja tuki.
Talteenottojärjestelmien ohjaus, asetusarvot ja toiminta on erilaista kuin pelkän lämmityksen ohjaus.

Vesikiertoiset järjestelmät ja ilmanvaihto tarvitsevat aika ajoin huoltoa ja tiettyjä tarkastuksia.
Näistä suurin osa on kiinteistöhuollon tehtäviä kuten esim. LTO-yksiköiden suodatinvaihto. Osa kannattaa ottaa esim. LVI-urakoitsijalta joka on toteuttanut kohteen asennukset. Näitä töitä ovat usein laitevaihdot tai muu tekninen huolto.

Hankinnan yhteydessä kannattaa muistaa mittauksien tärkeys. Jotta saavutetut hyödyt ja järjestelmän tehokkuus voidaan todentaa pitää järjestelmässä olla tarkat energiamittarit. Laskennalliset ja arvioidut hyödyt eivät ole sama asia kuin mittaroitu data. Kannattaa pyytää järjestelmään laskutuskäyttöön soveltuvaa mittarointia niin sähkönkulutus- kuin lämmöntuottomittaukseen. Näin varmistetaan että data on oikeaa ja pitää 100% paikkansa.

Kun kiinteistöön lisätään laitteita ja esim. lämpöpumppu, on hyvä varmistaa sähköntoimittajalta pääsulakekoko ja mikä on kiinteistön huippukuorma. Järjestelmätoimittaja toimittaa tarkat sähkönottotehotiedot ja vaatimukset koko järjestelmästä sähkösuunnittelijalle. Näin sähkösuunnittelija pystyy suunnittelemaan tarvittavat muutokset ja valmiudet järjestelmälle. Koska talteenotto on hyvin osatehoinen verraten kiinteistön lämmityksen huipputehontarpeeseen, on tarvittavat valmiudet jo olemassa kiinteistössä. Tämä selvitystyö kannattaa jättää sähkösuunnittelijalle tai urakoitsijalle.

Osatoimitukset ja erillishankintana tehtävät projektit saattavat kestää useita kuukausia, mikäli laitteisto asennetaan olemassa olevaan kaukolämpökeskukseen saattavat katkokset kestää jopa viikkoja.

Itse talteenottoprojekti ei vaadi asunnoissa käyntiä. Suurin osa työstä tehdään ullakolla, katolla ja teknisessä tilassa. Satunnaisia katkoksia ilmenee ilmanvaihdossa, lämmityksessä ja käyttövedessä. Nämä ovat kuitenkin lyhyitä kiitos huolellisen järjestelmäsuunnittelun ja prosessien ennakoinnin. Yleisesti asukkaiden palautteista voidaan todeta että nämä hankkeet ovat huomattavasti helpompia verrattuna esim. linjasaneeraukseen.

Oikein tehtynä energialaskelma antaa hyvän kuvan asiakkaille missä ajassa järjestelmä on tuonut investoinnin takaisin. Laskelmiin tarvitaan tarkat lähtötiedot, energiahinnat ja tarkka suoritusdata järjestelmästä. Nyt kun talteenottojärjestelmä asennetaan kiinteistöön niin samalla uudistetaan koko lämmöntuotanto ja ilmanvaihto. Sen lisäksi tulee kattava ohjausjärjestelmä. Eli se on samalla investointi tulevaisuuteen, investointikustannuksista pitääkin siis laskea pois uudet laitteet jotka muutenkin olisi uusittava. Nämä ovat kaukolämpökeskus, poistopuhaltimet ja automaatiojärjestelmä. Automaatio sen takia että jo nykyään on tarvetta kattavammille automaatiojärjestelmille joiden avulla voi hallinnoida kiinteistöä helpommin, tulevaisuudessa näiden älykkäämpien järjestelmien tarve tulee kasvamaan.

Jokaisella paikkakunnalla on oma rakennusvalvonta ja heillä taas omat käytännöt. Lainsäädäntö ja määräykset ohjaavat niiden toimintoja. Heti alkuvaiheessa suunnittelija ottaa yhteyttä valvontaan ja varmistaa paikalliset vaatimukset ja kertoo ne loppukuluttajalle.

Osatoimituksissa ja erillishankintaprosesseissa on tärkeä että asentava osapuoli on todella perillä tällaisista järjestelmistä. Asennusohjeiden ja vakiotuotteiden puuttuessa tarvitaan valtavat resurssit ja aikaa saada järjestelmä kuntoon. Lisäksi siihen tarvitaan usean eri alan osaajia, lämpö-, vesi-, kaukolämpö-, kylmätekniikka-, ilmanvaihto-, sähkö- ja automaatiourakoitsijoita. Lisäksi osatoimitukset vaativat suurta ammattitaitoa kun järjestelmä otetaan käyttöön ja viritetään.

Kun suunnittelijan ja järjestelmätoimittajan kanssa on mitoitettu hankesuunnittelussa ja suunnitteluvaiheessa tarkka järjestelmä on kilpailuttaminen helpompaa. Sitten pyydetään toteuttajilta tarjoukset ja aikatauluehdotukset. Silloin saadaan vertailukelpoisetlaskelmat ja toteutusaikataulu on realistinen. Tämä on siis yksi malli miten hanke onnistuu, näitä malleja voi olla erilaisia ja vaihtelevat myös paikkakunnittain.

Yleensä järjestelmätoimittajan tunnistaa siitä että ottavat kokonaisuudesta vastuun ja heillä on tarjota loppukuluttajalle joku palvelu mikä varmistaa toimivuuden.

Tätä kuulee usein ja jakaa mielipiteitä. Jos laskee kaikki hankkeen kustannukset yhteen hankesuunnittelusta käyttöönottoon ja sen jälkeiseen seurantaan niin vastaus on järjestelmätoimitus tulee huomattavasti edukkaammaksi.

Energiahankkeet ovat teknisesti haastavampia ja niissä on usean eri alan laitteita yhdessä. Siispä
perinteiset kilpailuttamistavat eivät toimi. Yleensä LVISK-urakat kilpailutetaan suunnittelumateriaalin perusteella ja sitten valitaan halvin tekijä siihen. Energiansäästöhankkeissa halvinkin ehkä säästää, mutta kuinka paljon ja mitkä ovat laitteen elinkaarikustannukset?